Lapsesta asti minulle on kerrottu hevoslaumassa olevan johtaja ja ihmisen saatava paikka lauman johtajana. Vietän paljon aikaan vain katsellen hevosteni toimintaa, ja usein olen pohtinut kuka laumassa oiken on johtaja. Onko johtaja vanhin tamma? Ono johtaja se joka pitää järjestystä eniten yllä? Vai se joka öykkäröi eniten? Vai onko se sittenkin se joka on taustalla puuttumatta asioihin? Varsinaista johtajaa laumasta en ole vielä löytänyt. 

Mistä se ajatus on oiken tullut että voi olla vain yksi johtaja? Tai johtaja pari? Minun näkemykseni on että johtajia ei ole. Johtaja on muutenkin sanana huono. Minulle se tuo ainakin hyvin jäykän kuvan yksin hallitsemisesta. Nostaa yhden jalustalle ja muut huonommaksi. Olen myös törmännyt tilanteisiin jossa muut ovat nostaneet jonkun ihmisen jalustalle ja ikäänkuin ihannointi on tehnyt henkilöstä johtajan. Useiden eri tilanteiden jälkeen olen alkanutkin ajattelemaan miten haitallista onkaan johtajuus ajattelu tai se että pyrkii johtajaksi. Onko johtaja lopulta ihannoidussa asemassa esimerkiksi työ-yhteisössä? Monesti myös johtajuuteen liittyy pelolla ja pakottamisella ohjailu, kovuus, epäinhimillisyys, se ettei johtaja ole koskaan väärässä tai ainakaan myönnä sitä tai ainakaan pyydä anteeksi.

Ainakaan meidän hevosilla ei ole laumassa johtajaa. Jokaisella on tehtävä missä ne vuorollaan saavat johtaa tilannetta. Yksi johdattaa lauman syömään ja juomaan, toinen menee ensimmäisenä katomaan epäilyttävät tilanteet ja kolmas huolehtii levosta jne. Jokainen tekee laumassa sitä missä on hyvä. Miltä tämä kuullostaisi ihmisten maailmassa? Jos jokainen teksii sitä missä on hyvä, jokoinen on hyvä jossain. Kaikessa ei tarvitse eikä voi olla yksin hyvä. Siinä vain väsyttää itsensä. Laumassa on voimaa kun jokainen saa käyttää omaa voimaansa, eikä tukahduta sitä voimaa sillä missä yrittää olla hyvä.

Minä jattelin ennen että laumassa on yksi johtaja, eikä siitä ole kauvaa kun näin ajattelin. Olin väärässä. Koskaan ei ole myöhäistä olla väärässä ja muuttaa ajatteluaan, se on ihmimillistä. En halua että hevoseni ajattelevat minun olevan johtaja, haluan että ne ajattelevat minun olevan osa laumaa, minulla olevan tärkeän tehävän siinä, niin kuin jokaisella. Se jos hevonen on "hankala käsitellä" ei johdu siitä että ihminen olisi laumassa alimpana, vaan johtuu ihan jostain muusta esim. kivusta, pelosta tai siitä että itsekkään et tiedä omia rajoja tai niitä ei ainakaan ole hevoselle kerrottu. Laumassakin hevoset kertovat omat rajansa, ja välillä se näyttääkin melko hurjalta. Eikä kukaan ole johtaja. Kaikki me tässä maailmassa ollaan tasavertaisia, omalla paikallaan, omalla matkallaan.