Vauvakirjassani on merkintä, että olin 4 vuotias kun ensikerran pääsin kosketuksiin hevosten kanssa. Jokin selittämätön veto minulla on ollut aina, läpi elämieni nuiden kauniiden, herkkien, voimakkaiden ja satumaisien eläiminen luo. Hevosten keskellä olen aina tuntenut sydämeni olevan kotona.

Olen onnekas, kun minulla on tällähtekellä elämässäni paljon valoa. Olen kiitollinen aivan kaikesta. Miten kiitollisuus onkin niin isoissa pienissä asioissa.

Elämäni aikana olen kulkenut paljon varjoissa. Olen tutkaillut mikä osa minua se on. Olen ollut niin syvällä varjoissa että en ole tahtonut löytää itseäni enää sieltä alta. Olen huomannut, että ne varjot ovat olleet niitä tunteita mitä en ole halunnut kohdata, asioita joita en halua nähdä itsessäni. On helppo paeta pimeyteen itseään. Uskon ettei monikaan halua nähdä varjoaan. Monet tunteet ovat esimerkiksi sellaisia mitä ei halua kohdata. Moni toimii alitajuntaisesti, tiedostamatta toimintaansa. Niin minäkin. Jos asia ei ole tiedostetussa mielessä, ei asiaan voi puuttua. Ja miten helppo on syyttää esimerkisksi joitain menneitä ihmissuhteita omista varjoistaan. Ihminen haluaa etsiä "syyllistä" muualta. Loppupeleissä jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Kukaan muu ei voi vaikuttaa niihin. Vain minä itse. Vain sinä itse.

Onko sinulle sanottu joskus ettei jotain tunnetta saisi tuntea tai sitä tunnetta on pitänyt mennä häpeämään? Minulle ainakin on. Miksi? Mitä vaarallista siinä on jos näyttää tunteensa?

On totta että jokainen ihmissuhde aiheuttaa traumoja, eikä niiltä voi välttyä. Jokainen ihmissuhde lapsi-vanhempi, parisuhde, ystävyys suhde jättää meihin jälkemme. Me kaikki voimme omalla esimerkillä auttaa itseämme ja tulevia sukupolvia purkamaan tunteita.

Hevoset ovat auttaneet minua niin paljon. En usko että olisin täällä ilman hevosia, olenkin näille kaikille matkani varrelle sattuneille upeille hevosille ikuisesti kiitollinen. Koen että olen elämäni velkaa. Hevonen on sielun peili. Ne näyttävät sen kohdan mitä emme välttämättä halua nähdä itsessämme ja tuovat toisaalta hyvät puolemme esiin. Herättävät monenlaisia tunteita näkyviksi. Sen maailman haluan näyttää muillekkin ihmisille ja siksi haluan mahdollistaa kaiken sen kokemisen mitä minä olen itse kokenut, sitä tarvitseville. Sen mikä on tehnyt minusta kokonaisen.

Meissä kaikissa on oma valomme ja varjomme. Ei toista enempää tai vähempää. Molempia yhtä paljon.

Ilman valoa ei voi olla varjoa, ilman varjoa ei voi olla valoa.